Ei oikein ole tekemistä joten kerron tässä nyt perheestäni niin voisitte pysyä kärryillä kun alan kirjottamaan päivistäni.
Perheeseeni kuuluu isi,äiti,pikkusisko,isosisko ja kaksi koiraa. Meidän perhessämme tällä hetkellä on kaikki mullin mallin. Kir-jai-mel-li-ses-ti!
Alussa kun olimme isosiskoni kanssa pieniä ja vanhempani oli tosi nuoria. Ei meillä ollu rahaa melkein mihinkään just ja just ruokaan. Sitten aika vieri ja kaikki oli hyvin kunnes äitin sydänvika paheni ja se joutu leikkaukseen. (sillon pikkusiskoni oli jo syntyny ja its olin joku 9v) Ja äiti oli vähällä kuolla. Isi oli masentunu ja kertoi meille että äiti saattaa kuolla ja että meijän pitäissi auttaa nyt tosipaljon kotitöisä ym. Noh siinä aika vierähti äiti makas sairaalassa jatkuvaan, isi oli masentunut ja omissa oloissaan äitin takia, isosiskoni koitti huolehtia minusta ja pikkusiskostani ja talosta, minulla meni koulu ihan sivu suuhun kun ei ollut ketään kuka auttaisi tehtävissä ja pikkusiskoni oli onnekas pieni taapero joka ei onneksi ymmärtänyt vielä mitään koko asiasta.
Ajat kului isillä masennus auttoi ja äiti palas kotiin ja oli kotona…vaikkakin masentuneena. Ja taas kaikki alkoi menemään raiteilleen ja olikin pitkään raitellaan kaikki meni hyvin meillä oli rahaa ja rakennettiin talo ostettiin koira ja jälkeenpäin minulle oma. Ja kaikki oli onnellisia.
Mutta nytten..vanhemmillani on taas rahahuolia ja voi olla että meidän täytyy muuttaa jonnekkin halvempaan taloon. Tuntuu että isi pettäisi äitiä. Ei melkein koskaan kotona, alkanut siistimään itseeään (ennen ei ikinään tehnyt semmoista) ja muutenkin ihan erillainen. Kokoajan poissa. Isosiskollani on paljon omia ongelmia eikä hän tottele eikä mitään. Hänlle monesti tulee ihme kohtauksia joissa hän käy väkivaltaseksi ja pelottavaksi. Koskaan ei tiedä tuleeko hän kotiin hyvällä-vai pahalla mielellä. Ja joka ilta aina vain kuulen hänen itkevän omassa huoneessaan. Niinkuin nyt…..mutta minä..minua ahistaa olla kotona koska minun tekisi mieli vain upota joka päivä sänkyni uumeniin mutta en voi koska vanhempani valittavat jatkuvasti. He eivät kysy päivän kuulumisiani välillä tuntuu että olen heidän orjansa tai pelkkää ilmaa. Niin ja siskoni käy psykologilla niinkuin minäkin. + kokoperhe perheterapiassa. Tuntuu että nykyään kukaan ei enää tunne ketään. Olemme kuin ventovieraita juna-asemalla.
